Seuraavassa on lainaus Svenska nu -sivulta
Johanna Levola-Lyytinen, ruotsinopettaja ja Svenska nu:n vetäjä
: "Nuorten ontänä päivänä vaikea oppia kieltä, jos heidän kiinnostustaan ei ruokita jatkuvasti elävällä
materiaalilla. Luokkahuone on miltei ainoa paikka, jossa nuoret saavat kosketuksen ruotsin
kieleen. Haluaisin tuoda Ruotsin - ja myös Suomen - ruotsinkielisen, mahtavan
nuorisokulttuurin Suomen koulujen luokkahuoneisiin."
Siinäpä se: Jos nuorillekin luokkahuone on lähes ainoa paikka saada kosketus ruotsin kieleen, miten tilanne olisi erilainen nuoruuden jälkeen. Tässä jälleen paljastuu ruotsin kielen mahdottomuus Suomessa: yritetään opettaa kieltä, josta oppilaatkin tietävät ettei senkielisiin juurikaan olla kosketuksissa.
Sitten Levola-Lyytinen haluaa tuoda ensinnäkin Ruotsin ruotsinkielisen nuorisokulttuurin luokkahuoneisiin. Mitä tekemistä Ruotsin ruotsinkielisen kulttuurin tuomisella on suomalaisen kielisisäpolitiikan kanssa. Ai niin, onhan tässä mukana muutakin politiikkaa: Ruotsihan on ollut innokas kampanjoimaan.
Toiseksi Levola-Lyytinen haluaa luonnollisestikin tuoda luokkahuoneisiin Suomenkin ruotsinkielisen nuorisokulttuurin. Poikkeaako se erityisesti muusta suomalaisesta nuorisokulttuurista? Eivätkö suomenruotsalaiset pikemminkin korosta samanlaisuuttaan suomenkielisiin nähden. Ja onko kulttuuri sellaista pakettitavaraa, jota voidaan tuoda hetkeksi luokkahuoneisiin?
Semmosta. Sådant.
Kommentit