Nyt sitten kuuntelen radiota muiden maksamalla tv-lupamaksulla, ja äsken siellä oli äänessä ainakin Nyman ja Stiller.

Onko hesarissa ollut todellakin pääkirjoitus, jonka mukaan pakkoruotsin vastustaminen on asennevamma ja että itse asiassa tähän vammaan kuuluu kaikenlainen suomenruotsalaisuuden ja siihen vähänkin liittyvän vihaaminen. Väitettiin kai vielä niin, että kyseinen vamma periytyy sosiaalisesti. Sitten siihen juttuun oli vielä  kerätty kaikki epäloogiset väitteet, joita nurkista löytyy. Väitteet liittyivät esim. siihen, missä järjestyksessä kieliä kannattaa opetella. Helppo ruotsi nuorena ja  venäjä vanhana.

Jos hesari käy täällä, hän voisi vähän tarkentaa tuon vamman luonnetta niinkuin  tieteellisesti.  Nimittäin mielestäni luin tuon hesarin jutskan eräästä blogista enkä löytänyt argumentteja enkä analyysia. Olisinkin ihmetellyt, jos niitä olisi ollut;-) Olisi erityisen mielenkiintoista kuulla hesarin näkemys vammasta ja vammaisuudesta yleisemminkin, yhteiskunnassa ja muuten. 

Hesarihan vaatii tuon pääkirjoituksen verkkolukemisesta rahaa, ja minähän en maksa joten en voinut lukea pääkirjoitusta suoraan hesarista. Sen sijaan luin sen kommentteja, ja ne jotka luin olisivat kelvanneet minkä tahansa laatulehden pääkirjoituksiksi ja niiden kirjoittajat olisivat ansainneet pääkirjoitustoimittajan palkan.

Kulttuurisyistä, kuten sanonta kuuluu, voisi olla aiheellista lisätä kaikille koulutuksen asteille pakolliset saunomis- ja kahvinjuontikurssit, jotta suomalaiset ymmärtäisivät, miten kivaa on käydä saunassa ja juoda kahvia.  Eiväthän ne  idio  sitä muuten ymmärrä.

"Tuhannessa järvessä ja yhdessä ankkalammikossa" suhteellisen asiallisen alun jälkeen Annika ja Ida laskeutuvat sille perinteiselle keskustelutasolle, että ruvetaan puhumaan huuhaapsykologiseen mutu-tyyliin "vastapuolen" luulotelluista asenteista, kun pitäisi puhua kieliasiasta. Joillakin on näköjään erioikeus jopa huonoon keskusteluun. Toinen mielenkiintoinen piirre on, että Idan puheesta paljastuu hänen käsityksensä että pakkoruotsi on moniarvoisuutta. Tuohan on huippuunsa viritettyä vääntelyä. Ja lisäksi Ida ei omien sanojensa mukaan  edes itse katso tarpeelliseksi opetella kunnollista suomea Suomessa. Mitä on siis se paljon mainostettu kaksikielisyyden rikkaus?

Paras tae  kielitaidon  englantikeskeisyyden lisääntymiselle on pakkoruotsi, joten pakkoruotsin jatkumisella ja muiden kielten osaamisen kuihtumisella tulee olemaan  vahvistuva tuki.  Sitä voisi kutsua vaikkapa hyvä sisko -järjestelmäksi.