Pakkoruotsikeskustelussa "tapaa" ihmisiä, joiden "painavinta" antia on pakkoruotsin olemassaolon "järkevyyttä" ymmärtämättömien leimaaminen. Näiden leimasinhöpsöjen piristämiseksi kerron seuraavaa:

Olen tehnyt erästä "juttua", johon olen lukenut paljon kaikenlaista mistä vain saataavaa kirjallisuutta, artikkeleita ja nettiaineistoa. Ja oikein äärimmäisen halukkaasti olisin lukenut paljon enemmän ruotsinkielistä (tarkoitan oikeata) materiaalia, mutta kun ei paljon löydy kohtuullisin keinoin. Mutta vaikka pakostakin luen paljon enemmän englanninkielistä kuin r-kielistä matskua, huomasin nytkin ruotsin kielen lukemisen olevan helppoa. Siis vaikka "vihaan" pakkoruotsia. Ymmärsit ehkä pointin. Eli ei ole kyse asenneviasta, vaikka sen itse sanonkin. Mutta niin se vaan on, ettei sillä ruotsilla juuri mitään tehdä, noin yleisesti. Ja puolestaan henkilökohtaisilla ilotarinoilla ruotsin pelastuksellisuudesta on vain henkilökohtaisten tarinoiden status, eiKÖ. Mutta enkkua pitäisi osata aina vain paremmin. Ne pirut kun käyttävät niin ylirikasta sanastoakin. Ovat ilkeitä. Eihän tullut selväksi, eihän.